Aika vähän on viikkoja. Olo on vieläkin todella epäuskoinen. Ultraan on aikaa 13 päivää... (mä alan kuullostaan ihan keskustelupalstaodottajalta), kyllä mä ainakin sinne saakka osaan pitää suuni täällä töissä kiinni. Pakko. Mä en jaksa sitä viime talvista rumbaa uudelleen. Hyvää tarkoittavat ihmiset päästelevät suustaan sammakoita. Tiedetään, tiedetään, se on tosi vaikeaa. Itsekin varmaan syyllistyn aika usein sammakoiden viljelyyn, mutta nyt en halua kuulla niitä ollenkaan. Toisekseen se asia (sekä raskaus että keskenmeno) levisivät kulovalkean lailla täällä vaikka olin nimenomaan toivonut, ettei siitä puhuta. Jopa esimieheni sortui ja jopa sellaiset jotka eivät raskaudesta tienneet, tiesivät sitten kuitenkin keskenmenosta ja kaavinnasta. Se jotenkin sattui eniten.

Toivotaan nyt, että on jotain salattavaakin.